Ehkä kysymys pitäisi kuitenkin muotoilla epätyypilliseen suomalaiseen tapaan, että miksi en halaisi Äiti Ammaa. Voiko siitä seurata jotain negatiivista, jos halaa ihmistä, joka elämäntehtäväkseen toteuttaa sitä, mikä on kaikkien uskontojen puhtain ydin ilman politiikkaa?

Yritetäänpä tarkastella, mikä on halaus. Jätetään kuitenkin mafiosojen halaukset suosiolla kriminologien analysoitavaksi. Ihmisten välinen halaus voi olla muodollinen ele, kuten kättely mutta parhaimmillaan se aiheuttaa kemiallisia ja fysiologisia muutoksia kehossa. Halaus voi olla lohduttava, jossa toinen osapuoli antaa lohdutusta toiselle, esim. äiti lapselle. Jokainen myös tietää, miltä tuntuu halaaminen, kun halaa rakasta ystävää tai sukulaista pitkän erossaolon jälkeen. Fysiologisesti halaaminen aktivoi oksitosiinin tuotantoa. Tämä hormoni ja aivojen välittäjäaine vaikuttaa verenpainetta alentavasti ja lievittää ahdistusta. Se myös stimuloi erilaisia fyysisiä toimintoja kehossa, jotka edistävät terveyttä. Hyvä halaus laajentaa tajuntaa ja tekee meistä parempia ihmisiä. Miksi siis emme halaisi aina kun on mahdollista?

Onko sillä sitten merkitystä halaako naapurin mummoa vai Äiti Ammaa? No se varmaankin riippuu hyvin pitkälti siitä, millä mielialalla naapurin mummo tai Äiti Amma on. Äiti Amma on elämänsä aikana halannut yli 35 miljoonaa ihmistä, joten hän on varmaankin kaikin puolin valmis tuntemattoman halaukselle. Parhaimmillaan hän varmasti pystyy halauksellaan antamaan voimaa ja lohduttamaan lohtua kaipaavia. Voiko käydä niin, että Äiti Amma kaipaisi lohtua ja vastahalaaja antaakin voimaa hänelle? Naapurin mummo puolestaan saattaa pahimmillaan antaa korvatillikan ja hakea lähestymiskieltoa, jos yllättäen mennään halailemaan. Mutta toisaalta hän saattaisi myös yllättyä iloisesti ja saada onnentunteen. Suomalainen halauskulttuuri on aika olematon, mitä nyt jääkiekkoilijat ja jalkapalloilijat halailevat toverillisesti toisiaan hyvän suorituksen jälkeen. Luulenkin, että on ehkä helpointa aloittaa halaileminen lähipiiristä ja ennestään tutuista henkilöistä. Kun sitten on jo jokseenkin kehittynyt halaaja, voi levittää halauksen ilosanomaa ja onnentunnetta ehkä laajemmaltikin kanssaihmisten joukossa.

Uteliaana ihmisenä minua kyllä kovin kiinnostaa, tuntuuko erilaiselta, kun halaa Äiti Ammaa. Katsotaan josko ryhdyn sanoista tekoihin ja käyn Amman luona, kun hän tulee Suomeen 30.10. Vantaan Energia arenaalle.  http://www.amma.fi/amma-suomessa.html

Kesä alkaa kohta olla lopuillaan ja antaa onneksi parastaan tässä viime metreillä meille, jotta jaksaisimme kaamoksen yli. Lepo on tehnyt hyvää ja lasten kanssa vietetty kesä on taas vienyt ajatukset peruskysymysten äärelle. Tosin näitä samoja mietteitähän tässä on aiemminkin pyöritelty ehkä hieman eri näkökulmasta.

Ajatus on tuntunut tuossa sydänalassa jo pitkään, mutta nyt se vasta valkeni oivallukseksi: maailman ongelma on äitiensä ja isiensä hylkäämät pojat!

Olen koko kevään ajatellut, että nyt tässä tarvitaan niitä miehisiä ominaisuuksia, kuten taistelutahtoa, kunnianhimoa ja armotonta tekemisenmeininkiä, että saan oman terveyteni kuntoon. Terveys toki alkaa olemaan ihan kohdallaan jo, mutta jotta se voisi jatkua, tarvitaankin päinvastoin feminiinistä energiaa. Kun olet hellä ja huolehtiva muita kohtaan, olet hellä ja armollinen myös itsellesi.

Ei, en oikeasti ole seonnut lopullisesti tai löytänyt mitään korkeampaa totuutta, mutta onhan tämä kiehtova teoria. Meissä kaikissa ihmisissä on kaksi puolta, joista nyt käytän nimitystä feminiininen ja maskuliininen energia, ne voisivat tosin yhtä hyvin olla vaikka yin ja yang. Nämä kaksi puolta olemme saaneet isältämme ja äidiltämme, joilla on vastaavasti omilta vanhemmilta saadut kaksi puolta. Nyt jo usean sukupolven, tai ehkäpä koko ihmiskunnan historian ajan maskuliinisten ominaisuuksien ihannointi on ollut vallalla. Niitä pidetään vahvuuksina varsinkin miehillä, mutta helposti myös naisilla. Tiettyyn pisteeseen asti näitä ominaisuuksia jopa tarvitaan, mutta jos ne hallitsevat koko ihmistä, seuraa tuhoa! Jotta ihminen itse voisi oikeasti hyvin, ja jotta koko ihmiskunta voisi hyvin, feminiininen ja maskuliininen energia on oltava täydellisessä tasapainossa. Jotta voisimme ratkaista Suomen ongelmat tai koko maailman ongelmat, on vahvistettava feminiinistä puolta itsessään ja muissa. Kun pienet pojat ja tytöt syntyvät, energiat ovat yleensä melko tasapainossa, mutta sitten me aikuiset mennään ja kerrotaan, miten tyttöjen ja poikien kuuluu olla. Vahvistamme lapsessa niitä omia ihanteitamme sekä hyvässä, että pahassa. Pojat on poikia, ja kiltit tytöt tekee niin ja näin. Eikä siitä niin kauaa varmaan ole, kun on sanottu, että mies ei itke! Siitä alkaakin sitten sisäinen kamppailu, en ole hyvä, koska en ole sellainen, kuin minun kuuluu olla. On pakko vahvistaa maskuliinista energiaa, jotta pärjää tässä maailmassa.

Viime aikoina otsikoissa on esimerkiksi ollut kovasti maahanmuuton tuomat ongelmat. On aivan totta, että ei ole järkevää tuoda Suomeen ihmisiä kriisin keskeltä, jos heille ei voida tarjota riittävästi apua sopeutumiseen. Ei heitä toki voi kriisin keskellekään jättää. Parasta olisikin, jos voisimme auttaa heitä, niin, ettei kotimaasta tarvitsisi paeta. Ainoa keino saada asiat pikkuhiljaa etenemään siihen suuntaan, taitaa olla naisten ja lasten aseman parantaminen koko maailmassa. Myös täällä Suomessa. Kun naiset ja lapset voivat oikeasti kaikkialla hyvin myös miehet voivat niin hyvin, ettei heillä ole tarvetta ”rankaista” itseään ja ajautua sotaan. Sen sijaan, että joku ääriryhmä ottaa kotimaastaan paenneet kaltoin kohdellut ihmiset väkivalloin vastaan täällä Suomessa, sen energian voisi käyttää siihen, että huolehtisi, että tässä ”meidän” maassa kaikki lapset ja naiset, kansallisuudesta riippumatta voivat todella hyvin. Jos nyt tekosyy sille, että voidaan hyökätä muita kansallisuuksia vastaan on esim. se, että ei haluta, että naisten asemaa heikennetään Suomessa samalle tasolle, kuin jossain muualla, niin tehdään tästä maantieteellisestä alueesta naisten ja lasten paratiisi. Ei ne asiat saatana ole ikinä sillä perkeleen tappelulla ja miehisellä pullistelulla mihinkään parantuneet!

Toki tätä meidän maailmaahan pyörittävät tällä hetkellä sellaiset ”pojankoltiaiset”, joita isä, eikä edes äiti ole silitellyt ja halaillut tarpeeksi. He eivät nähtävästi ole saaneet vilpitöntä ehdotonta rakkautta, vaan heidän arvonsa on jo lapsesta saakka mitattu suorituksina ja materiana. Tiettyjen instanssien, joita nämä pojat (ovat he sitten fyysisesti miehiä tai naisia) johtavat, etu on, että maailmassa vallitsee tietämättömyys ja sekasorto. Kun ”tavalliset työläiset” ovat taloudellisessa ahdingossa tai kouluttamattomia ja tietämättömiä oikeasta maailmantilanteesta, heitä on helpompi hallita ja usuttaa heidät toistensa kimppuun sekä tappaa se jäljellä oleva rakkaus heissäkin. Näin äitinsä ja isänsä hylkäämä poika saa lisää maallista valtaa ja materiaa ja voi tuntea itsensä arvokkaaksi. Hän on armoton itseään kohtaan. Mitä enemmän muut kärsivät myös hänen sisimpänsä kärsii, ja taas on saatava lisää valtaa ja rahaa, jotta olisi hetken arvokas. Hajota ja hallitse!

”Miesten maailma” on kova, se on liian kova, jotta tasapaino ja rauha voitaisiin saavuttaa. Maskuliinisen energian hallitsemat naiset ja miehet kärsivät ja piiskaavat itseään. He eivät pysty olemaan armollisia itselleen, eivätkä muille.

Kuten Holle Holopainen eli Frank-pappa aikanaan sanoi: ”Kosketelkaa toisianne!” Vaikka teillä olisi sisällä millainen myllerrys tai väsymys, silittäkää hetki sitä miestänne tai vaimoanne, erityisesti lastanne. Kosketus voi olla ihan pieni ja hento, jos voimat eivät sillä hetkellä riitä muuhun. Pikkuhiljaa se myllerrys ja väsymys katoaa myös itsessä ja miten hyvää se tekeekään sille toiselle. Kun itse kaipaa hellyyttä, ole toiselle hellä ja sitähän me kaikki, ihan kaikki kaivataan. Kun vahvistutte, halatkaa!

Noin vuosi sitten keskustelin serkkuni kanssa, joka nykyään työskentelee maanpuolustuksessa, mutta jonka sisimmässä toivottavasti yhä elää se teinivuosien letkeä rastafari. Hän totesi hyvin kyynisesti, että maailmassa on 7 miljardia ihmistä ja jos siitä edes 1% on itsekkäitä paskoja, maailmanrauha ei ikinä ole mahdollinen. Jotta ihmislajin olemassaololla olisi mitään tarkoitusta, on pakko kuitenkin uskoa, että kehitymme, muuten tämän voi lopettaa tähän saman tien! Ajatellaan mieluummin, että jos me nyt lakkaisimme turruttamasta itseämme ja meistä jossain kohtaa tulisi onnellisia toisiaan silitteleviä ”hippejä”, niin ennen pitkään ne rakkautta vaille jääneet känkkäränkkä-pojatkin haluavat leikkiin mukaan. Koska se on se meidän tehtävä.

No niin, tässä kun nyt aloittelen uutta elämää haparoivin askelin ja olen jo hieman ehtinyt saada etäisyyttä ja aikaa pohtia menneiden kuukausien tapahtumia, on aika puhua avoimesti. Nykyään trendi tietysti on, että esitellään niitä parhaita puolia omasta elämästä sosiaalisessa mediassa, ja jos joku erehtyy avautumaan ja etsimään vertaistukea, vastaanotto saattaa olla torjuva. Vallallahan on ajatus, että kaikki on vaan asenteesta kiinni, ympäröidään itsemme pelkällä positiivisuudella ja suljetaan negatiiviset henkilöt ja ajatukset piirin ulkopuolelle. Ei ihme, että vaikeuksista kärsivät vetäytyvät ja syrjäytyvät, koska eivät halua lietsoa pahaa energiaa ympärilleen. Vaikka eihän se elämä aina yhtä juhlaa ole, vaan siihen kuuluu myös vaikeudet ja taistelut. Tällöin olisi hyvä, jos tukea voisi saada myös lähipiiriltä ja ystäviltä, eikä pelkästään ammattiauttajilta. Ehkä tämä kirjoitus antaa toivoa.

Kävin pohjalla, niin syvällä, etten ole siellä koskaan aiemmin ollut, jos minulla ei olisi kolmea pientä poikaa, olisin ehkä saattanut jäädä sinne. Toisaalta, jos minulla ei olisi kolmea pientä poikaa, olisinko koskaan joutunut käymään niin syvällä, ja tekemään elämässäni tarvittavat muutokset. Ehkä tämä kriisi olisi kohdannut minut myöhemmin.

Kuten jo aiemmin olen maininnut olen lapsesta saakka kärsinyt kiltti-tyttö –syndroomasta, joka arvatenkin on ainakin osittain seurausta siitä, että olen pienessä itä-suomalaisessa kaupungissa kasvanut kivenpyörittäjäksi. Toki asiaan vaikutti myös se, että olin mallioppinut hallitsemaan kriisiä jatkuvasti, vaikka minulla ei itselläni mitään kriisiä ollutkaan, vaan tämä selviytymismetodi periytyi äidiltäni, jonka elämää on varjostanut tragedia lapsuudesta. Selviytymismetodi oli se, että pidetään kaikki langat käsissä ja pyritään ennalta valmistautumaan kaikkeen, ettei tulisi ikäviä yllätyksiä enää koskaan. Kivenpyörittäjä-termi tuli mieleen Heikki Turusen romaanista, jonka joihinkin ihmisiin jotenkin pystyn samaistumaan. Lapsuus Itä-Suomessa oli yksinkertaista ja turvallista. Riitti, että oli rehellinen ja kiltti ja hoiti koulun ja muut tehtävät, sitten jäi aikaa pellolla juoksemiseen, kukkien keräämiseen ja vaikka lempipuuhaani piirtämiseen. Jossain vaiheessa se ei kuitenkaan enää ollut tarpeeksi, elämä mutkistui ja kivenpyörittäjä lähti Lahteen kokeilemaan onneaan. Cheekkien keskellä oli ulkopuolinen olo. Pinnalliset asiat tulivat jotenkin tärkeiksi, meikkailin ajoittain fitness-kilpailijoita, herkkiä ja sydämellisiä ihmisiä, jotka rakensivat ympärilleen panssarin. Kävin itsekin ahkerasti salilla ja töissä ja muuta en sitten juuri ehtinytkään tekemään. Esitin väärää roolia elämässäni. Onneksi minua on aina ajaneet elämässä eteenpäin ihmisistä välittäminen sekä ajatus, että mahdolliset ongelmat voi aina korjata. Tulin siihen tulokseen, että en jaksa enää esittää tätä roolia ja kärsiä esim. epäkohdista työpaikalla, vaan asiat, joista myös työkaverit valittivat on korjattava. Lähdin opiskelemaan Helsinkiin, jotta osaisin vaikuttaa asioihin enemmän. Opiskeluaika meni nopeasti. Kävin koulua Helsingissä ja samaan aikaan tein töitä Lahdessa, raadoin viimeistä päivää ja valmistuin koulusta jopa puoli vuotta etuajassa. Tähän ei pysty kuin kivenpyörittäjän sisulla. Jossain vaiheessa tajusin, että minulla on ollut kesäloma viimeksi kolmetoistavuotiaana ja tietysti oli ripari siinä jossain välissä. Pelloilla juoksenteluun tai piirtämiseen ei ollut ollut aikaa enää vuosiin. 

Kävin tässä pari viikkoa sitten katsomassa Ryhmäteatterin version näytelmästä Mielipuolen päiväkirja. Myös tästä teoksesta löytyi yhtymäkohtia omaan elämääni varsinkin ajalta, kun muutin Helsinkiin. Pääsin koulutustani vastaavaan työhön pieneen yritykseen. Ajattelin, että koulutuksellani ja kivenpyörittäjän tarmolla teen kaikkeni firman eteen ja menestys on taattu. Asiat sujuivat jonkin aikaa, mutta sitten huomasin odottavani esikoistani. Sehän ei sitten ollenkaan sopinut kuvaan, päätin kuitenkin, että tästäkin selvitään. Raskausaika oli vaikea ja lapsen alkutaival oli rankka myös. Kivenpyörittäjä raatoi taas viimeistä päivää, ettei tuottaisi pettymystä kenellekään, se ei kuitenkaan riittänyt. Mies lähti opiskelemaan ja kivenpyörittäjä palasi takaisin töihin. Töissä tajusin, että mikään ei riitä, mutta raadoin silti perheeni eteen ja hyväksyin osani. Syntyi toinen lapsi. En nukkunut yöllä, enkä päivällä, inhosin itseäni, koska en pystynyt suoriutumaan kaikesta, enkä pitämään kaikkia lankoja käsissä. Olin myös mielestäni huono ihminen, koska en perustanut blogia tai postannut kuvia leipomuksista ja käsitöistä Facebookkiin!

Keskeytetäänpä masentavat muistelmat hetkeksi ja sanotaan painava sananen feminismistä tähän väliin. Olen siis tajunnut tämän vatsa nyt, mutta olisinpa tiennyt sen jo aiemmin. Kuten amerikkalaisessa dokumentissa mm. äitienpäivänä todettiin 70-luvun feministit jättivät hommansa pahasti kesken. Naisille saatiin samat velvollisuudet työelämässä kuin miehille, mutta lisäksi on edelleen olemassa se biologinen fakta, että lapset ovat enemmän äidin vastuulla. Ehdotankin uutta ajattelumallia. Se biologinen fakta, että nainen kantaa ja synnyttää lapsen, ja että hänellä vain voi olla nk. äidinvaisto ja, että lapsi tuntee alussa olonsa turvallisimmaksi sen tutun sydämenlyönnin ja hengitysrytmin lähellä, ei tule muuttumaan evoluution toimesta ainakaan seuraavaan tuhanteen vuoteen. Myöskin naisen ja miehen erilaiselle hormonitoiminnalle on omat tarkoituksensa. Nämä seikat huomioon ottaen, naiset jotka luulevat vanhanaikaisesti edistävänsä feminismiä, kirjoittamalla sen väitöskirjan äitiyslomalla tai palaamalla liian aikaisin äitiyslomalta töihin, eivät itse asiassa edistä naisen asemaa, vaan antavat viestin, että se naisen biologinen tehtävä ei ole yhtä arvokas, kuin vaikka pankin johtaminen. Yhteiskuntamme ei muutoinkaan arvosta naisia ja lapsia tarpeeksi, olemme vain kuluerä. Tähänastisessa elämässäni ehdottomasti rankin tehtäväni niin henkisesti, kuin fyysisesti on ollut äitiys ja lasten kasvattaminen. Minulla on kolme poikaa, joten koen, että tärkein tehtäväni, ja myös mieheni tärkein tehtävä, on kasvattaa pojista naisia ja lapsia arvostavia miehiä. On huomattavasti tarkoituksenmukaisempaa kasvattaa maailmaan ehjiä ja vanhoista käsityksistä vapautuneita tyttöjä ja poikia, kuin johtaa sitä pankkia, joka esim. manipuloi korkoja ja tuhoaa ihmisten elämiä siinä sivussa. Se, että tajutaan, että me olemme erilaisia, mutta yhtä tärkeitä ja yhtä arvokkaita auttaa parhaiten naisten asemaa. Useat yritykset hyötyisivät enemmän naisjohtajasta, jolla on kokemusta äitiydestä ja ymmärrystä siitä, mikä on oikeasti tärkeää, kuin naisjohtajasta, joka on mukautunut ”miehen rooliin”. Jos halutaan, että maailmasta joskus tulee parempi paikka, arvostetaan enemmän lapsia ja äitejä, niin työelämässä, kuin muutenkin.

Kolmannen lapseni synnyttyä reilu vuosi sitten, menetin verta yli litran ja olin aivan pihalla ensimmäisen viikon. Siitä sitten kuitenkin kuntouduin ja alkoi arki kolmen lapsen kanssa. Mieheni ei pystynyt pitämään isyyslomaa kuin sen ensimmäisen viikon, joten taas piti pyörittää kiveä niin vimmatusti. Lapset sairastivat paljon mm. vesirokon ja nukkumattomuus alkoi todella tuntua kropassa. Jossain vaiheessa iski syvä väsymys, mutta silti yritin selviytyä. Lasten sairastelun lisäksi oli asunnon vaihto ja siinä sitten siivottiin hullun lailla milloin mihinkin yksityisnäyttöön ja evakuoiduttiin lasten kanssa läheiseen kauppakeskukseen tai leikkipuistoon. Kun vuoden lopussa alkoi töihin paluu häämöttää, vitsailin sukulaisille, että saas nähdä milloin tulee sydänkohtaus. Kävin töissä, nukuin yöt huonosti, en muistanut oikein mitään ja oikeastaan kaikki voimat menivät hengittämiseen, muuten olin täysin turta robotti tai zombi, joka pyöritti kiveä ja yritti esittää energistä uraohjusta, joka handlaa kaiken. Yritin jo ennen töihin paluuta miettiä, mistä saisin apua, mutta ei ollut soveliasta kuormittaa lähipiiriä omilla ongelmillaan, kun heilläkin on omat velvollisuutensa ja ongelmansa, eikä saa ajatella negatiivisesti, vaan pitää ajatella, että vaikka olen aivan paskana, niin asenne ratkaisee. Ulkopuolista apua saadakseen olisi pitänyt olla sosiaalihuollon asiakas tai kirjoitella työsopimuksia ja työtodistuksia jne. En jaksanut edes ottaa kaikista tarvittavista asioista selvää.

Kun olin ollut töissä noin kuukauden, löysin kyhmyn kaulastani ja selvisi, että keskelle kilpirauhastani oli kasvanut kysta. Kysyin lääkäreiltä, että voisiko vetämätön olo johtua kystasta ja voisiko kystalla taas olla tekemistä kuparikierukan kanssa, joka minulle oli laitettu edellisenä keväänä. Näillä asioilla ei kuulemma ollut mitään yhteyttä toisiinsa, vaikka kerroin, että minusta tuntui, että väsymys oli pahentunut kierukan laittamisen jälkeen. Lääkäri tuumasi, että tämä johtuu vain haastavasta elämäntilanteesta ja sinun tulisi hankkia apua sinne kotiin, että saat edes joskus levätä. Kystasta ei koskaan otettu mitään näytettä ja minulle määrättiin vuodeksi tyroksiinilääkitys. Vaikka synteettisistä lääkkeistä on ollut minulle pääsääntöisesti enemmän haittaa, kuin hyötyä, päätin sitten kuitenkin kokeilla tyroksiinia, jotta heräisin ”koomasta”.  Olo oli aivan hirveä ja tuntui koko ajan siltä kuin otsassani olisi aivokasvain. En oikeastaan enää muistanut millaista on olla normaalissa olotilassa. Kun olin syönyt tyroksiinia kaksi viikkoa, silmäni alkoivat verestää todella pahasti ja varsinkin vasen silmä oli hiekkaisen tuntuinen. Kärsin myös sydämen tykytyksestä ja palelusta sekä edelleen karseasta olosta. Keskusteltuani ystäväni kanssa, joka on kiinalaisen lääketieteen asiantuntija, tajusin, että tyroksiinin ottaminen oli pakko lopettaa, koska maksani ei kestänyt synteettistä hormonia. Silmäoireet katosivat heti. Mietin, että mitäs nyt? Jos menisin takaisin minut tutkineelle lääkärille, hän varmaan neuvoisi aloittamaan mielialalääkkeet. Onneksi sain ajan psykokinesiologille, joka oli jo aiemmin hoitanut lapseni atooppisen ihottuman. Psykokinesiologi tutki minut ja totesi, että kuparikierukka tai siitä vapautuva kupari heikensi ohutsuoleni seinämiä, niin, että myrkyt pääsivät vuotamaan suolistosta takaisin verenkiertoon. Ne myös läpäisivät aivoveriesteen ja vaikuttivat aivokemiaan ja aivolisäkkeen toimintaan, joka puolestaan säätelee kilpirauhasen toimintaa. Huh huh, en siis oikeasti ollutkaan muuttunut mielipuoleksi!

Nyt tiukan ruokavalion, lukuisten lisäravinteiden (mm. jodi, sms, chlorella, molybdeeni) ja kierukan poistamisen jälkeen, olo on jo osittain normalisoitunut. Jomotus on hävinnyt päästä ja ajatukset rullaavat taas, vaikka en edelleenkään nuku öitä kunnolla. Palan tunne on aina ajoittain kurkussa ja heti jos poikkean ruokavaliosta olo huononee. Aika näyttää olenko jo parantunut, vai onko taustalla muitakin terveysongelmia. Nyt nautin siitä, että on ihan hyvä olla.

Kun olin todella pohjalla ja tunsin itseni mielipuoleksi, päätin jättää työni. Osittain siksi, etten enää jaksanut esittää roolia, jota työni vaati, eikä työllä ollut enää minulle tarpeeksi merkitystä. Tajusin olevani lapsilleni velkaa sen, että jaksan elää elämääni heidän kanssaan, enkä vain esittää sitä. Osittain taas siksi, että kivenpyörittäjä ei halunnut tuottaa pettymystä ja kuormittaa pientä yritystä toistuvilla sairaslomilla ja sekoilemalla puolikuntoisena asiakkaiden edessä.

Mitä olemme siis tästä oppineet, puhukaa ihmiset puhukaa ongelmistanne, jos joku sinut sen vuoksi hylkää, häntä ei ehkä tarvitakaan elämässäsi. Ja vanhat ja viisaat, elämän runteluista selvinneet, tuppautukaa nuorten perheiden tykö ja tarjotkaa apua jo ennen kuin sitä raaskitaan pyytää. Joskus toki pitää käydä myös ihan siellä pohjalla, mutta siitä ei välttämättä selviä muut, kuin entinen sitkeä kivenpyörittäjä. Ole aidosti oma itsesi, äläkä esitä roolia, se sairastuttaa vähintäänkin syöpään myöhemmällä iällä. On järkevämpää pyörittää sitä kiveä oikeasti tärkeän asian edestä, kuin suostua mielipuolen rooliin tässä jumalaisessa näytelmässä. Loppujen lopuksi matkaa kivenpyörittäjästä mielipuoleksi ei ole kuin kaksi ja puoli tuntia, maaseudulta Helsinkiin.

 

“Elä tunne mittään, elä ajattele mittään. Elä oo kavulla kettään näkevinäs. Kato että tukka on aena hyvin ja että kello näkkyy. Muista pestä autos, eläkä piä mualaesta immeisenä. Naura helevetin vähä ja tonkase totta joka assiissa. Tillintallin tasapää, elä kasva ennee.”  Tiikkajan Eljas (vanha ja viisas Kivenpyörittäjän kylästä)

 

Kauhea stressi, pää käy ylikierroksilla vielä illallakin, vaikka pitäisi nopeasti nukahtaa, jotta ehtii levätä edes muutaman tunnin ennen heräämistä. Aamulla herätessä naama turvoksissa, kun lymfat ovat jämähtäneet kasvoihin. Ei millään jaksaisi nousta ja raahautua töihin. Dieetti päällä mutta aineenvaihdunta on täysin pysähdyksissä. Vatsan iho on veltto ja reidet ja pakarat täynnä appelsiini-ihoa. Tietty aika kuusta ja leukaan pamahti kipeä patti.

Näihin edellä mainittuihin ja lukuisiin muihin vaivoihin, kynsisienestä suonikohjuihin ja päänsärkyyn, löytyy luonnonmukaisia helpotuksentuojia. Nimittäin eteeriset öljyt.

Eteeriset öljyt ovat vesihöyrytislauksella tai puristamalla kasveista erotettuja pienimolekyylisiä haihtuvia yhdisteitä. Miksi eteeriset öljyt sitten vaikuttavat niin monella tasolla sekä fyysisesti, että psyykkisesti? Eteeriset öljyt imeytyvät hengitysteiden ja ihon kautta verenkiertoon ja stimuloivat aivojen limbistä järjestelmää. Rasvaliukoisina yhdisteinä ne varastoituvat elimistön rasvasoluihin ja näin ollen, esimerkiksi sitruunaöljyllä on kyky pehmittää kovettuneita rasvasoluja eli selluliittia. Eteerisillä öljyillä voi olla hyvinkin voimakkaita tai jopa haitallisia vaikutuksia silloin, jos niitä käytetään väärin. Onkin hyvin tärkeää laimentaa puhtaat öljyt aina johonkin pohjaöljyyn ja noudattaa annosteluohjeita sekä rajoituksia. Ainoastaan tea tree –öljyä ja laventeliöljyä voi laimentamattomana käyttää suoraan iholle. Ulkomailla jotkut lääkärit tai aromaterapeutit määräävät eteerisiä öljyjä myös sisäisesti käytettäväksi, mutta Suomessa en ole kuullut näin tehtävän.

Usein kuulee varoituksia, että allergisten ihmisten ei tulisi käyttää eteerisiä öljyjä. Tämä pätee silloin, jos on allerginen jollekin eteeriselle öljylle, niin kyseistä öljyä on toki syytä välttää. Usein kuitenkin tilanne on se, että esimerkiksi hajusteallergikot voivat paremmin sietää aitoja eteerisiä öljyjä, kuin synteettisiä tuoksuja. Eteeriset öljyt ovat hyvin monimutkaisia aromaattisia yhdisteitä, eikä niitä vielä tänäkään päivänä osata täysin jäljitellä. Esimerkiksi ruusuöljy koostuu yli sadasta ainesosasta, joista pystytään tunnistamaan 27. Synteettisillä tuoksuilla ei ole aromaterapeuttisia vaikutuksia ja myös mahdolliset haittavaikutukset ovat erilaisia, kuin eteerisillä öljyillä. Eteerisistä öljyistä on olemassa yli tuhatvuotinen kokemustieto ja hyödyt sekä haitat tunnetaan todella hyvin. Samaa ei valitettavasti voida vielä sanoa kaikista synteettisistä tuoksuista. Yksi kiistellyimmistä lienee synteettinen myski.

Mistä sitten tietää, onko kyseessä aito eteerinen öljy vai synteettinen hajuste? Jos on ostamassa kosmetiikkatuotetta ja haluaa, että tuoksu koostuu aidoista öljyistä, on helpointa luottaa sertifioituun luonnonkosmetiikkaan. Laadukkaita puhtaita eteerisiä öljyjä löytyy puolestaan esimerkiksi Floramelta ja Frantsilalta.

Ehdottomasti helpoin tapa käyttää eteerisiä öljyjä turvallisesti, on ostaa valmiiksi laimennettuja aromaterapeuttisia vartalo- tai kylpyöljyjä. Näitä löytyy mm. Dr. Hauschkalta, Weledalta ja Melvitalta.

Aromaterapeuttisilla öljyillä tehtävä vartalonhieronta vaikuttaa kokonaisvaltaisesti koko kehoon. Itse kävin noin kuukausi sitten Dr. Hauschka –hoitola Sofiassa vartalohieronnassa. Kosmetologi valitsee kullekin asiakkaalle sopivat öljyt hoidon tavoitteen mukaan. Oma ihoni on aika herkkä ja se tarvitsi vahvistusta, joten hoito aloitettiin Manteli jalkakylvyllä, joka pehmittää ihoa ja lämmittää jalkoja hellävaraisesti. Vartaloa hierottiin Oratuomi vartaloöljyllä, koska kyseinen öljy napakoittaa ihoa ja vahvistaa sidekudosta. Suosittelen vartalohoitoa kaikille, mutta erityisesti uupuneille ja helposti stressaantuville henkilöille. Myös urheilijat ja laihduttajat, jotka piiskaavat kehonsa äärirajoille, voisivat hoidon avulla hellävaraisesti saada maitohapot liikkeelle ja lihakset sekä mielen sopivasti rennoksi.

 

Omat suosikkini Dr. Hauschkan öljyistä ovat:

Sitruuna-sitruunaruoho vartaloöljy ja kylpyöljy – virkistävät mieltä ja kiinteyttävät ihoa, helpottavat turvotusta jaloissa ja muuallakin kehossa

Salvia kylpyöljy – tasapainottaa hormonitoimintaa, auttaa akneen, helpottaa liikahikoilua

Suo-laventeli vartaloöljy ja kylpyöljy – syvärentouttavat, helpottavat unentuloa, sopivat herkälle henkilölle ja herkälle iholle, viilentävät auringon polttamaa ihoa, nopeuttavat toipumista rasituksesta tai sairaudesta, lievittävät päänsärkyä, voivat myös auttaa lasten yökasteluun ja jännittämiseen

Ruusu vartaloöljy ja kylpyöljy – sydänsuruihin, rauhoittavat mieltä, erittäin hellävarainen öljy kaikkein herkimmillekin, sopii myös vauvahierontaa 3kk:den iästä eteenpäin

Koivu-arnikki vartaloöljy – lämmittää lihaksia ennen rasitusta ja sen jälkeen (koivu-uute nopeutta maitohapon palamista lihaksissa ja vuoriarnikki nopeuttaa kudosten palautumista), kasvukipuihin, aktivoi aineenvaihduntaa

Rosmariini jalkavirkiste (ei varsinaisesti öljy, vaan vesimäinen tuote) – aktivoi nestekiertoa joka puolella kehossa, ehkäisee suonikohjujen muodostumista, virkistää jalkoja ja helpottaa paineentunnetta sekä lievittää turvotusta, sopii myös veltostuneen ihon napakoittamiseen vatsan tai reisien alueella

Jos nyt kirjoituksesta inspiroituneena päätät perustaa kotikylpylän, tässä muutama vinkki:

Vartaloöljyt kannattaa hieroa kostealle iholle silloin, jos niitä käytetään ihonhoidossa. Tällöin öljy imeytyy ihoon paremmin, eikä jätä rasvaista pintaa. Jos taas halutaan käyttää öljyä lämmittävään lihashierontaan, öljy levitetään tietenkin kuivalle iholle, koska halutaan, että öljy pysyy ihon pinnalla mahdollisimman pitkään. Jos et omista kylpyammetta, laita kylpyöljyä suoraan suihkukintaaseen tai tee itsellesi jalkakylpy. Eteeriset öljyt ovat antimikrobisia ja esim. kynsisieneen tai kynsivallintulehdukseen sekä huuliherpekseen tehoaa erinomaisesti tea tree –öljy.

Kuvitellaan hetki, että Suomessa osattaisiin käyttää eteerisiä öljyjä hyvinvoinnin lisäämiseen hyvin monipuolisesti. Päiväkodeissa ja kouluissa olisi huomattavasti matalampi melutaso ja vähemmän käytösongelmia, jos lasten selkään hierottaisiin aamuisin ruusuöljyä. Lastenhoitajat ja todennäköisesti myös erinäiset konttorin tädit voisivat puolestaan kahvitauolla uittaa jalkoja hetken salviassa, näin mahdolliset hormoniheilahdukset jäisivät väliin. Takakireät virkamiehet syventäisivät hengitystään, vaikka laventeliöljyllä samalla, kun mielikuvissaan kirmaavat keskellä Provencelaista laventelipeltoa. Verenpainekin pysyisi siten sopivissa lukemissa. Unilääkkeiden sijaan voitaisiin potilaalle määrätä samaista laventeliöljyä kylpynä ja sumutettavaksi makuuhuoneeseen. Öljyjä ja käyttötarkoituksia on lukematon määrä, valitettavasti kuitenkin synteettiset valmisteet ovat pyrkineet syrjäyttämään nämä kallisarvoiset luonnonantimet. Kunhan bakteerien antibioottiresistenssi tulevaisuudessa melko varmasti riistäytyy käsistä, nämä kauan unohduksissa olleet ystävämme tuovat onneksi helpotusta tilanteeseen, jos vaan osaamme niitä käyttää. Ja nyt jo, näin vapun kunniaksi, voi askarrella hienon keskiaikaisen ruttonaamarin suomalaisissa homekouluissa pakertaville lapsukaisille.

 

Tämän piti tavallaan olla puhtaasti ihonhoidollinen postaus, mutta eihän se taas siihen jäänyt…

Iho, tuo ihmisen suurin elin, panssari ja toisaalta vastaanotin ulkomaailman ja elimistömme välillä. Iho on osa tuntoaistia, iho hoitaa lämmönsäätelyn, ihon kunto vaikuttaa itsetuntoon ja persoonaan. Iho myös usein kertoo, voiko elimistömme sisäisesti hyvin.

Tästä päästäänkin sitten jouhevasti sellaiseen autoimmuunisairauteen, kuin atopia. Atopialiitto kertoo aiheesta näin: ”Atooppisessa ihottumassa on taustalla atopia eli perinnöllinen taipumus reagoida poikkeavan herkästi monenlaisille ärsykkeille. Atooppisia sairauksia ovat atooppinen ihottuma, allerginen nuha, allerginen silmätulehdus, ruoka-aineallergiat ja osa astmastakin.”(http://www.atopialiitto.fi/tietoa_atopiasta/atooppinen_ihottuma)

Atooppiseen ihottumaan liittyy usein geenivirhe, joka aiheuttaa filaggriini-nimisen proteiinin (aminohapon) toimintahäiriön ihon pintakerroksessa. Viitisen vuotta sitten arvioitiin, että noin 25% pohjoismaalaisista ihmisistä kantaa tuota geenivirhettä. Nykyään kuitenkin atooppista ihottumaa esiintyy myös muilla. Atooppinen ihottuma saattaa alkaa jo lapsena esim. taiveihottumana. On huomattu, että suoliston toiminta liittyy aina poikkeuksetta atopian esiintymiseen. Tämä selittääkin sitten sen, miksi juuri pienet lapset saattavat saada oireita. Heidän suolistonsa, kun on tavallaan vielä keskeneräinen ja saavuttaa täyden toimintakykynsä vasta noin 3-5 -vuoden iässä. Kun elimistön normaali erityskanava (eli suolisto) ei toimi kunnolla, voidaan yksinkertaistetusti sanoa, että elimistö alkaa erittää ihon kautta. Toinen tekijä, mikä liitetään aina kaikkiin autoimmuunisairauksiin, on keskushermosto. Keskushermoston toimintaa järkyttää pahiten liiallinen fyysinen tai psyykkinen stressi. Fyysinen stressi on lähinnä liiallista haitallisten aineiden tai säteilyn kerääntymistä elimistöön, toki tämä vaikuttaa myös psyykkisesti. Psyykkinen stressi puolestaan on liian kuormittavaa henkistä painetta ja fyysisenä seurauksena voi sitten olla esim. atopia.

Miten sitten tällaista ongelmaa tulisi hoitaa? Tässä esimerkkinä keskimmäisen poikani atooppisen ihottuman hoito-ohjelma. Poikani oli noin puolivuotias, kun hänelle alkoi tulla kuivaa läiskäistä ihottumaa lähinnä poskiin ja alaraajoihin. Vauvana poikani oli hyvin itkuinen ja häntä oli pidettävä koko ajan sylissä ja heijattava, mikä kielii vatsaongelmista. Neuvolasta sain ohjeeksi käyttää mietoa kortisonivoidetta ihottuma-alueille. Kortisoni on kuitenkin minulle kirosana, koska omia allergioitani on lapsena hoidettu sillä huonoin seurauksin. Päätin etsiä apua muualta. Vein pojan psykokinesiologille, joka suositteli, että aloitamme 9 kuukautta kestävän maitohappobakteerikuurin ja gluteenittoman ruokavalion. 9 kuukauden ajan syötin pojalle Pro Symbioflor, Symbioflor1 ja Symbioflor2 valmisteita ohjeiden mukaan. Lisäksi annoin joka toinen viikko WALA:n Chicorium pangreas –pillereitä ja tarvittaessa Chamomilla-tippoja. Ruoasta jätettiin gluteenittomat viljat pois. Ihottumaa rasvasin mm. Dr. Hauschkan voiteilla. Pikkuhiljaa iho alkoi voimaan paremmin ja 9 kuukauden jälkeen ihottuma oli kokonaan poissa. Aloimme hiljalleen lisäämään viljoja takaisin ruokavalioon ja nykyisin poikani voi syödä kaikkia ruokia. Tosin suosimme viljojen osalta kauratuotteita. Ihottumaa ei ole tuon kuurin jälkeen enää näkynyt.

Entä, kun atopia puhkeaa aikuisena? Tällöin kannattaa myös kokeilla gluteenitonta ruokavaliota ja ottaa käyttöön esimerkiksi viherjauheita, jotka tasapainottavat suoliston mikrobistoa ja tehostavat myrkkyjen poistumista elimistöstä. Valkoinen sokeri ja keinotekoiset makeutusaineet olisi hyvä jättää pois. Tällaista kuuria jatketaan vähintään kuukausi, koska ihosolujen normaali uusiutumisrytmi on keskimäärin 28 vuorokautta ja siinä ajassa mahdollisen vaikutuksen voi jo huomata. Stressinhallintaan olisi myös syytä kiinnittää huomiota.

Aina, kun atopia puhkeaa oli sitten aikuinen tai lapsi, kannattaa miettiä, mikä voisi olla laukaiseva tekijä. Onko käytetty esimerkiksi antibiootteja tai muita lääkevalmisteita, jotka ovat sotkeneet suoliston mikrobitasapainon? Tai onko elämä liian stressaavaa kotona, työssä tai vaikkapa tarhassa? Useimmiten vastaus on ON!

Nyt jos palataan tuohon atopialiiton määritelmään: ”…atopia eli perinnöllinen taipumus reagoida poikkeavan herkästi monenlaisille ärsykkeille. ” ja perään on vielä lueteltu eri atooppisia sairauksia, jotka ovat Suomessa jo lähes jokaisen perheen vitsaus. Näin ollen veikkaan, että suomalaisten atoopikkojen määrä on jo huomattavasti suurempi, kuin 25%, kun lasketaan kaikki allergiat tms. yhteen. Pitäisikös tämä nyt sitten huomioida jotenkin ihan kansanterveydellisellä tasolla? Ainakin syytä olisi! Sen sijaan, että hoidetaan pelkkiä oireita kortisonilla, limusiinivoiteilla ja Duactilla ja todetaan atoopikolle, että koita nyt pärjätä sen vaivasi kanssa, voisi olla hyvä perehtyä myöskin vaihtoehtoisiin hoitomenetelmiin, joita menestyksellisesti käytetään monissa muissa maissa. Omia allergioitani olen yli kymmenen vuotta hoitanut/hoidattanut akupunktiolla, homeopatialla ja ruokavaliolla. Nykyään yleensä riittää pelkkä ruokavalion säätäminen, jos oireita ilmaantuu.

Jälleen kerran palaisin myös siihen, että meillä suomalaisilla on tapana ylläpitää kulissia, mieluummin kuin pureutua asian ytimeen. Tunteita ei näytetä juurikaan, kuin kännissä, vaikka olemme selkeästi herkkää sakkia. Sisällä meillä myllertää kaikenlaisia traumoja, jos ei muuta, niin ainakin edellisiltä sukupolvilta sodasta perittyjä, kuten historiantutkija Ville Kivimäki kertoo väitöskirjassaan. Jari Saravuokin tässä taannoin paljasti rakentaneensa elämäänsä kovien arvojen mukaisesti turruttaakseen isältään perityn häpeän tunteen. Ja vastaavia tarinoitahan riittää. Ei siis ihme, että stressi kertyy ja kasvaa ja joskus kulissi romahtaa.

Kun vastuu terveydestämme on, ainakin teoriassa siirretty täysin julkisen terveydenhuollon käsiin, luottamus ja myös vastuu on silloin kova. Näin vaalien alla toivoisinkin, että tuleva hallitus koostuisi sellaisista kirkasotsaisista henkilöistä, jotka ajattelevat asioita vaalejakin pidemmälle ja mielellään vielä oikeasta näkökulmasta. Jos nyt kuitenkin saamme hallituksen täynnä "hyväveliveijareita" ja tunareita, suosittelen, että vähintäänkin ministerit lähetetään kuukauden ajaksi vaihto-oppilaiksi muihin maihin. Arman voisi varmaan suositella kohteita, joissa vierailtuaan ministerien arvomaailma saadaan ihmistä lähemmäksi ja sitä kautta suomalaisten elämä vähemmän ärsyttäväksi!

Suosittelen lukemaan artikkelin Ville Kivimäen tutkimukseen liittyen:

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/murtuneet-mielet-suomi-vieritti-sotatraumat-sotilaiden-omaksi-syyksi/