Tämän piti tavallaan olla puhtaasti ihonhoidollinen postaus, mutta eihän se taas siihen jäänyt…

Iho, tuo ihmisen suurin elin, panssari ja toisaalta vastaanotin ulkomaailman ja elimistömme välillä. Iho on osa tuntoaistia, iho hoitaa lämmönsäätelyn, ihon kunto vaikuttaa itsetuntoon ja persoonaan. Iho myös usein kertoo, voiko elimistömme sisäisesti hyvin.

Tästä päästäänkin sitten jouhevasti sellaiseen autoimmuunisairauteen, kuin atopia. Atopialiitto kertoo aiheesta näin: ”Atooppisessa ihottumassa on taustalla atopia eli perinnöllinen taipumus reagoida poikkeavan herkästi monenlaisille ärsykkeille. Atooppisia sairauksia ovat atooppinen ihottuma, allerginen nuha, allerginen silmätulehdus, ruoka-aineallergiat ja osa astmastakin.”(http://www.atopialiitto.fi/tietoa_atopiasta/atooppinen_ihottuma)

Atooppiseen ihottumaan liittyy usein geenivirhe, joka aiheuttaa filaggriini-nimisen proteiinin (aminohapon) toimintahäiriön ihon pintakerroksessa. Viitisen vuotta sitten arvioitiin, että noin 25% pohjoismaalaisista ihmisistä kantaa tuota geenivirhettä. Nykyään kuitenkin atooppista ihottumaa esiintyy myös muilla. Atooppinen ihottuma saattaa alkaa jo lapsena esim. taiveihottumana. On huomattu, että suoliston toiminta liittyy aina poikkeuksetta atopian esiintymiseen. Tämä selittääkin sitten sen, miksi juuri pienet lapset saattavat saada oireita. Heidän suolistonsa, kun on tavallaan vielä keskeneräinen ja saavuttaa täyden toimintakykynsä vasta noin 3-5 -vuoden iässä. Kun elimistön normaali erityskanava (eli suolisto) ei toimi kunnolla, voidaan yksinkertaistetusti sanoa, että elimistö alkaa erittää ihon kautta. Toinen tekijä, mikä liitetään aina kaikkiin autoimmuunisairauksiin, on keskushermosto. Keskushermoston toimintaa järkyttää pahiten liiallinen fyysinen tai psyykkinen stressi. Fyysinen stressi on lähinnä liiallista haitallisten aineiden tai säteilyn kerääntymistä elimistöön, toki tämä vaikuttaa myös psyykkisesti. Psyykkinen stressi puolestaan on liian kuormittavaa henkistä painetta ja fyysisenä seurauksena voi sitten olla esim. atopia.

Miten sitten tällaista ongelmaa tulisi hoitaa? Tässä esimerkkinä keskimmäisen poikani atooppisen ihottuman hoito-ohjelma. Poikani oli noin puolivuotias, kun hänelle alkoi tulla kuivaa läiskäistä ihottumaa lähinnä poskiin ja alaraajoihin. Vauvana poikani oli hyvin itkuinen ja häntä oli pidettävä koko ajan sylissä ja heijattava, mikä kielii vatsaongelmista. Neuvolasta sain ohjeeksi käyttää mietoa kortisonivoidetta ihottuma-alueille. Kortisoni on kuitenkin minulle kirosana, koska omia allergioitani on lapsena hoidettu sillä huonoin seurauksin. Päätin etsiä apua muualta. Vein pojan psykokinesiologille, joka suositteli, että aloitamme 9 kuukautta kestävän maitohappobakteerikuurin ja gluteenittoman ruokavalion. 9 kuukauden ajan syötin pojalle Pro Symbioflor, Symbioflor1 ja Symbioflor2 valmisteita ohjeiden mukaan. Lisäksi annoin joka toinen viikko WALA:n Chicorium pangreas –pillereitä ja tarvittaessa Chamomilla-tippoja. Ruoasta jätettiin gluteenittomat viljat pois. Ihottumaa rasvasin mm. Dr. Hauschkan voiteilla. Pikkuhiljaa iho alkoi voimaan paremmin ja 9 kuukauden jälkeen ihottuma oli kokonaan poissa. Aloimme hiljalleen lisäämään viljoja takaisin ruokavalioon ja nykyisin poikani voi syödä kaikkia ruokia. Tosin suosimme viljojen osalta kauratuotteita. Ihottumaa ei ole tuon kuurin jälkeen enää näkynyt.

Entä, kun atopia puhkeaa aikuisena? Tällöin kannattaa myös kokeilla gluteenitonta ruokavaliota ja ottaa käyttöön esimerkiksi viherjauheita, jotka tasapainottavat suoliston mikrobistoa ja tehostavat myrkkyjen poistumista elimistöstä. Valkoinen sokeri ja keinotekoiset makeutusaineet olisi hyvä jättää pois. Tällaista kuuria jatketaan vähintään kuukausi, koska ihosolujen normaali uusiutumisrytmi on keskimäärin 28 vuorokautta ja siinä ajassa mahdollisen vaikutuksen voi jo huomata. Stressinhallintaan olisi myös syytä kiinnittää huomiota.

Aina, kun atopia puhkeaa oli sitten aikuinen tai lapsi, kannattaa miettiä, mikä voisi olla laukaiseva tekijä. Onko käytetty esimerkiksi antibiootteja tai muita lääkevalmisteita, jotka ovat sotkeneet suoliston mikrobitasapainon? Tai onko elämä liian stressaavaa kotona, työssä tai vaikkapa tarhassa? Useimmiten vastaus on ON!

Nyt jos palataan tuohon atopialiiton määritelmään: ”…atopia eli perinnöllinen taipumus reagoida poikkeavan herkästi monenlaisille ärsykkeille. ” ja perään on vielä lueteltu eri atooppisia sairauksia, jotka ovat Suomessa jo lähes jokaisen perheen vitsaus. Näin ollen veikkaan, että suomalaisten atoopikkojen määrä on jo huomattavasti suurempi, kuin 25%, kun lasketaan kaikki allergiat tms. yhteen. Pitäisikös tämä nyt sitten huomioida jotenkin ihan kansanterveydellisellä tasolla? Ainakin syytä olisi! Sen sijaan, että hoidetaan pelkkiä oireita kortisonilla, limusiinivoiteilla ja Duactilla ja todetaan atoopikolle, että koita nyt pärjätä sen vaivasi kanssa, voisi olla hyvä perehtyä myöskin vaihtoehtoisiin hoitomenetelmiin, joita menestyksellisesti käytetään monissa muissa maissa. Omia allergioitani olen yli kymmenen vuotta hoitanut/hoidattanut akupunktiolla, homeopatialla ja ruokavaliolla. Nykyään yleensä riittää pelkkä ruokavalion säätäminen, jos oireita ilmaantuu.

Jälleen kerran palaisin myös siihen, että meillä suomalaisilla on tapana ylläpitää kulissia, mieluummin kuin pureutua asian ytimeen. Tunteita ei näytetä juurikaan, kuin kännissä, vaikka olemme selkeästi herkkää sakkia. Sisällä meillä myllertää kaikenlaisia traumoja, jos ei muuta, niin ainakin edellisiltä sukupolvilta sodasta perittyjä, kuten historiantutkija Ville Kivimäki kertoo väitöskirjassaan. Jari Saravuokin tässä taannoin paljasti rakentaneensa elämäänsä kovien arvojen mukaisesti turruttaakseen isältään perityn häpeän tunteen. Ja vastaavia tarinoitahan riittää. Ei siis ihme, että stressi kertyy ja kasvaa ja joskus kulissi romahtaa.

Kun vastuu terveydestämme on, ainakin teoriassa siirretty täysin julkisen terveydenhuollon käsiin, luottamus ja myös vastuu on silloin kova. Näin vaalien alla toivoisinkin, että tuleva hallitus koostuisi sellaisista kirkasotsaisista henkilöistä, jotka ajattelevat asioita vaalejakin pidemmälle ja mielellään vielä oikeasta näkökulmasta. Jos nyt kuitenkin saamme hallituksen täynnä "hyväveliveijareita" ja tunareita, suosittelen, että vähintäänkin ministerit lähetetään kuukauden ajaksi vaihto-oppilaiksi muihin maihin. Arman voisi varmaan suositella kohteita, joissa vierailtuaan ministerien arvomaailma saadaan ihmistä lähemmäksi ja sitä kautta suomalaisten elämä vähemmän ärsyttäväksi!

Suosittelen lukemaan artikkelin Ville Kivimäen tutkimukseen liittyen:

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/murtuneet-mielet-suomi-vieritti-sotatraumat-sotilaiden-omaksi-syyksi/