Tänään se alkaa. Tai ehkä se on jo alkanut, mutta omat askeleeni herkkyyden vallankumouksessa konkretisoituvat nyt!

En koe olevani erityisherkkä, vaan ihan normaalisti herkkä, niin kuin ihmisen kuuluu. Minusta olisi voinut tulla erityisherkkä, mutta kovia arvoja ihannoiva vasen aivopuolisko on siinä kohtaa ottanut hallinnan kropassani, kun kovuutta on tarvittu. Lasteni syntymän myötä herkkä puoli on alkanut kovasti kapinoimaan tätä kovuutta vastaan. Tästä seuranneen sisäisen tutkiskelun myötä tilanne on nyt se, että kaksi vastakkaista voimaa käyvät kovaa taistelua kehostani. Kova puoli minussa yrittää kovettaa minut myös fyysisellä tasolla, selkärankani on vääntynyt vinoon, puren hampaita öisin yhteen, kilpirauhaseeni on kasvanut kysta ja hengitykseni on hyvin pinnallista, koska rintaranka on aivan jumissa. Nyt jos koskaan on siis vallankumouksen aika.

Ensimmäinen askel herkkyyden puolesta on irtautuminen työstä, joka näennäisesti toteuttaa haaveilemiani pehmeitä ja oikeudenmukaisia asioita, mutta selviytyäkseni tässä työssä, joudun kovettamaan itseäni. Vasen aivopuolisko hokee: ”Hullu, nyt on taantuma, ei nyt sovi jättää vakituista työtä! Miten taloudellisesti tulee toimeen, entä jos ei pysty maksamaan lainanlyhennyksiä?” oikean puolen pointit ovat lähinnä: ”Jos jatkat, palat loppuun, etkä pysty huolehtimaan työstä, etkä lapsistakaan! Olisit köyhä, mutta vapaa!”.

Nykyään yhä useammat ikäiseni, noin kolmekymppiset, varmaan käyvät tätä samaa taistelua. Ne onnekkaat, joilla on lapsia joutuvat ehkä hidastamaan ajoissa, tosin ikäviäkin otsikoita näkyy jatkuvasti, kun paha olo purkautuu lapsiin. Ne taas joilla ei ole lapsia, eivät hengähdä hetkeksikään ennen kuin on pakko ja sitten ihmetellään, miten yhä nuoremmat ja nuoremmat jäävät työkyvyttömiksi ja mielialalääkityksen vangeiksi, kun pää ei kestä suunnattomia paineita.

Mielenkiintoista on myös se, että on kyllä tajuttu, että ihminen vieraannuttaa itsensä luonnosta ja digivallankumous on jättänyt meidät poloiset jalkoihinsa, mutta asiallehan ei kuitenkaan kongreettisesti tehdä mitään. Tahtia päinvastoin kiihdytetään useammilla työpaikoilla, kouluissa ja päiväkodeissa säästöjen toivossa. Yhteiskunnan lasku tosin kasvaa siinä sivussa kertautuvasti!

Herkkyys – ihmisen mitta

En tarkoita tässä nyt herkkyydellä sitä, että ollaan allergisia kaikelle, vaan herkkyyttä, joka auttaa ihmistä olemaan empaattinen. Kääntöpuoli on tietenkin se, että saattaa olla liian kiltti ja haavoittuvainen, koska koko ajan aistii toisten ihmisten pahan olon ja kokee, että muita on tuettava. Tällainen herkkyys herää yleensä siinä vaiheessa viimeistään, jos saa lapsen. Äiti tai isä oppii tunnistamaan lapsessa sellaisia asioita, joita muut eivät näe. Tosin on niitäkin vanhempia, jotka eivät löydä tätä herkkyyttä itsessään ja turhautuvat, kun esim. lapsen vatsakivulle ei löydy mitään ”lääketieteellistä” syytä.

Herkkyys voi parhaimmillaan olla suunnaton vahvuus, josta on hyötyä omassa elämässä mutta myös koko yhteisön kannalta. Tämä ominaisuus on lähes välttämätön, jos työskentelee terveydenhoitoaloilla. Jos kuitenkin herkkä yksilö eksyy väärään ympäristöön, herkkyydestä voi tulla taakka, josta yrittää kaikin keinoin päästä eroon.  Ja esimerkiksi lääkkeillä tai alkoholilla on helppoa turruttaa tämä ”liiallinen” herkkyys itsessä.

Mikäli lapsi kokee herkkyyden epämiellyttävänä taakkana vahvojen keskellä, hänestä voi tulla hyvin ankara itseään kohtaan. Hän alkaa tavoitella täydellisyyttä, jota pitää vahvuuden merkkinä. Henkilö voi olla armoton myös muita kohtaan, eikä siedä heidänkään epätäydellisyyttään. Vanhemmat voivat olla tällaisesta lapsesta hyvin ylpeitä, sillä hänhän on kunnianhimoinen ja varmasti pärjää elämässä. Absoluuttinen täydellisyys on kuitenkin sula mahdottomuus ja ajauduttuaan todennäköisesti vaativaan asemaan työssään, tällainen henkilö kuluttaa helposti itsensä loppuun. Työmaailmassa olisi osattava ottaa rakentavaa palautetta vastaan, mutta täydellisyyteen pyrkivä henkilö saattaa ottaa palautteen henkilökohtaisena hyökkäyksenä ja merkkinä siitä, että on epäonnistunut täysin. Mikäli herkälle täydellisyyteen pyrkivälle henkilölle sattuu esimies, joka on myös tällainen itsensä kovettanut herkkä ja armoton itselleen ja muille, niin sillä voi olla erittäin tuhoisat seuraukset. Varsinkin alaiselle, jolla ei ole esimiesaseman antamaa ”haarniskaa”, vahvuuden symbolia tukenaan.

Lopuksi 

Ihmisen kuuluu olla herkkä, niin, että aistii ympärillään olevien ihmisten fiilikset. Ihmisen ei kuulu kestää suunnatonta stressiä ja painetta kovin kauan. Inhimillinen herkkyys ja empaattisuus ovat niitä asioita, jotka ratkaisevat kaiken pahanolon ja taantumat jne. ongelmat niin yksilötasolla, yhteiskunnassa ja globaalilla tasolla. Sinä suuryrityksen johtaja tai sijoittaja, jonka suomalaiset työntekijät vetävät viinaa, lääkkeitä, kokaiinia tai kaikkia yhdessä, jotta jaksavat tehdä paremman tuloksen tai yltää edes viime vuotiseen, tai jonka ulkomaalaiset työntekijät  kärsivät orjuudesta ja hyppäävät lopulta työpaikan katolta alas, kun eivät enää jaksa. Ota pää sieltä syvältä ja käy halaamassa systemaattisesti jokaista työntekijääsi aina ruohonjuuritasolla asti ja kokeile, tunnetko mitään.

Jos ihan villiksi haluat heittäytyä, niin käy halaamassa vielä niitä pienyrittäjiä, joiden tontille paskot.

Ps. Samaa voit suositella sille lobbaajalle tai poliitikolle, jonka pää on samassa paikassa.